Epäselvä maskitilanne vaikuttaa ihmisiin monin tavoin

Suojaan sinua, suojaa minua

4.6.2020
Maskiasiasta Suomessa on noussut yllättävän suuri kynnyskysymys.
Muualla maailmassa se on otettu vastaan pienemmällä vastarinnalla ja toisaalla maailmalla, se onkin jo ennestään tuttu asia. Siitä on tullut epidemioita kokeneissa maissa kunnianosoitus toista ihmistä kohtaan.
Käyttämällä maskia, huomioin sinut.

On ymmärrettävää, että olemme monilta osin uusien ennestään kokemattomien asioiden parissa.
Tämä koskee itse virusta, josta ei edelleenkään ole riittävästi tietoa, mutta myös maskeja.
Alkumetreillä maskiin suhtauduttiin joko myönteisesti tai pehmeän kielteisesti. Ajan kuluessa, kun artikkeleihin on tullut yhä enemmän keskustelua sen hyödyistä tai hyödyttömyydestä, maustettuna hallituksen ristiriitaisilla viesteillä asiaa kohtaan, se on saanut ihmiset reagoimaan voimakkaammin joko asian puolesta tai sitä vastaan. Viimeaikaisilla uutisoinneilla on selkeästi haluttu antaa maskeista kuva, että ne ovat hyödyttömiä, vaikeasti käytettäviä tai jopa vahingollisia. Muu maailma osoittaa toisin.

Jotain tulisi tehdä, että tämä asia korjaantuisi. Nämä muutoinkin sekavat ja epävarmuutta tulvillaan olevat ajat, saavat ihmiset reagoimaan herkemmin. Tilanne nostaa pintaan laajan skaalan tunteita, joita ei ole välttämättä tottunut kohtaamaan. Pelko on yksi näistä. Meillä on syvälle alitajuntaan ohjelmoituna, että pelko on heikkouden merkki ja sen näyttämistä saatikka kokemista tulisi välttää viimeiseen asti. Sitä käytetään jopa pilkan välineenä muita kohtaan. Todellisuudessa meidän herkkä minäkuva on rakentunut pääosin pelon varaan, ja siitä syystä me myös ryhdymme hyökkäämään tai puolustamaan näkemyksiämme herkästi. Identifioidumme niihin ajatuksiin ja arvoihin, joita olemme tottuneet ajattelemaan, kykenemättä kyseenalaistamaan, ovatko ne totta.

Ristiriitainen informointi on meidän mielellemme myrkkyä. Kun asioita heitellään edestakaisin, ja välillä näytetään vihreää valoa, jonka jälkeen jälleen punaista, ei ihmiset enää tiedä mihin luottaa.
Tämä saa aikaan sen, että piilotetut pelot alkavat pyrkiä näkyviksi, ja jos niitä ei tunnista, ne naamioituvat vahvoihin puolustus- ja hyökkäysreagointeihin. Olemme normaalia herkempiä reagoimaan aivan kaikkeen ja saatamme itsekin yllättyä omia reaktioitamme. Toiset myöntävät epävarmuuden tuoman pelon ja se saa toimimaan pelokkaasti tai järkevästi, toiset taas vahvistavat pelon piilottamista ja kääntävät kelkan päinvastaisekseen. Silti siellä alla vaikuttaa sama pelko koko ihmisyydessä. Viha, aggressio ja kiukku ovat pelkoa piilottavia suojatunteita.
Tästä syystä on helpompi projisoida pelko näkymään jossain toisessa, kuin tunnistaa se itsessään.
Tämä saa aikaan myös maskien kohdalla vahvan torjumisen ja sen, että pitää maskia käyttäviä pelkureina.

Rohkeutta ei ole esittää pelotonta ja toimia välinpitämättömästi muita kohtaan. Pelko on voimakas ja todella ikävä tunne, joten vaatii paljon enemmän rohkeutta kohdata se ja tuntea sitä, kuin juosta sitä karkuun. Meissä kaikissa on kaikki tunteet, eikä yksikään ole toistaan huonompi. Arvot eivät saisi olla kiinni siinä, mitä kukakin tuntee. Nyt tarvitaan enemmän empatiaa ja myötätuntoa eikä itsekeskeisyyttä tai muiden väheksyntää.

Eräs tärkeä seikka tässä yhteydessä on riskiryhmäläiset. Olivatpa he riskiryhmäläisiä ikänsä tai jonkin muun perussairauden vuoksi. He kärsivät tästä tilanteesta kaikkein eniten. He pääsevät kauppaan aamuvarhaisella ja muun ajan he viettävät täysin eristyksissä muista. Jos kansa ryhtyisi käyttämään vapaaehtoisesti maskeja, myös riskiryhmäläiset voisivat astua ulos kodeistaan ja olla enemmän turvassa tartunnalta, kun muu väestö pitäisi huolen, ettei levitä virusta. On monia, jotka eivät voi käyttää maskia, mutta silti se on vähemmistö, jolloin suojaisimme myös heitä käyttämällä itse.

Maskit eivät ole pelkästään viruksen levittämisen estämiseksi tärkeitä. Ne tuovat meidät myös yhteen.
Luotamme hallitukseemme vahvasti, ja olemme tottuneet tekemään, kuten sieltä ohjeistetaan.
Tässä tilanteessa edes hallituksen ihmiset eivät tiedä mitä tehdä. On muistettava, että hekin ovat ihmisiä, joilla vaikuttaa ne samat tunteet kuin meilläkin. Siksi on hyvä pysähtyä tutustumaan itseensä ja kysyä itseltään, miksi vastustaa vahvasti jotain? Miksi ei ole valmis suojaamaan muita, vaikka yhteisvoimin maskeja käyttämällä, kaikki tulisivat suojatuiksi. Miksi emme ole valmiita luopumaan mukavuudenhalustamme edes täksi ajaksi, kun tilanne niin vaatisi.
On selvää, että osa kansasta ei kykene maskia käyttämään terveyssyistä, mutta myös he olisivat paremmassa suojassa, jos me muut kynnelle kykenevät sen tekisimme.
Kun yksimielisesti suojaisimme toisiamme, se lisää yhteenkuuluvuutta, halua auttaa, empatiaa ja kiitollisuutta. Samalla se vähentää vertailua, arvostelua, syyttelyä ja muita ikäviä lieveilmiöitä, joita vastakkainasettelusta ja erillisyydestä syntyy.

Olemme kaikki tässä samassa tilanteessa eikä kukaan ole sen etuoikeutetumpi asian edessä. Kuka tahansa voi olla tartuttaja tai tartunnan saaja. Kukaan ei tiedä millaisena tauti kenellekin tulee.
Ei ole siis pelon merkki käyttää maskia, vaan välittämisen merkki.
Tämä asia tulisi kääntää mielissä siten, että se sisäistettäisiin. Unohdetaan edes hetkeksi itsemme siitä ensimmäiseltä sijalta ja lähdetäänkin ajattelemaan ensisijaisesti muita. Vähitellen, mitä useampi asian omaksuu, saatamme huomata, että onkin valtava määrä muita, jotka toimivat samoin.
Kun tiedämme, että kansanmaskit suojaavat muita itseltämme, saamme nähdä, että siitä huolimatta löytyy muitakin, jotka ovat valmiita suojaamaan muita.

Tämä sama lähestymistavan muutos toimii kaikessa. Kun autamme toista, autamme itseämme.
Se hyvä mieli, mikä pienestäkin hyväntahdon eleestä tekojen kautta, voi tulla, on jo koko vaivan arvoinen.

Kääntäkäämme viesti maskien osalta siihen, että olemme valmiita näyttämään, että meissä on olemassa syvä välittäminen kanssakulkijoistamme ja haluamme myös osoittaa sen.

Maskiasiasta on tullut politikointia ja sisäisten konfliktien ja valtataisteluiden pelinappula, mutta me voimme toimia tämän asian ohi. Herkkinä aikoina asiat kärjistyvät myös poliitikkojen keskuudessa.
On turha odotella eipäs-juupas pelin päättymistä, kun voi toimia itse ja heti.

Kutsun ihmisiä oma-aloitteiseen maskien käyttöön. Olivatpa ne sitten kertakäyttömaskeja tai pestäviä kangasmaskeja. Käyttäkää siellä, missä sisätiloissa tai suljetuissa tiloissa liikkuu paljon muita ihmisiä.
Sillä vähennämme pisaroiden sekä ilmaan leijumaan jäävien aerosolihiukkasten määrää ja riski saada tartuntaa pienenee huomattavasti. Etsikää itsestänne se halu ja asenne sisältänne, että voitte vilpittömästi sanoa; Minä haluan suojata sinua!

Ei anneta näiden sekavien aikojen pirstoa ihmisiä erilleen toisistaan tämän enempää, vaan etsikäämme yhteinen sävel, jossa voimme turvallisesti lähestyä toisiamme. Kun kaikilla on sama motiivi, niin suojaamme toinen toisiamme. Tämä on poikkeusajan haaste ihmisille. Pystymmekö toimimaan yhdessä ja ylittämään omat mukavuudenhalumme tai mielipiteemme yhteisen hyvän vuoksi, vai teemmekö tästä jakautuneen sisällissodan.
Tämä ei tule jatkumaan ikuisuuksia, mutta jos tässä onnistumme, tulee elämä jatkossakin olemaan toisiamme tukevaa, alas painamisen ja kilpailemisen sijaan. Oppikaamme uusi tapa jossa osaamme myös antaa toisten auttaa itseämme, siinä missä itse autamme muita. Oppikaamme yhdessä uusi toisiamme kunnioittava tapa.

Maski on kunnianosoitus elämälle. Minä suojaan sinua ja sinä suojaat minua!

Kiitän sydämellä ja MINÄ HALUAN SUOJATA SINUA <3

Mila Boström

Jaa sivu:
Translate »